Pandemia-aika on kiihdyttänyt lounas- ja työpaikkaruokailun muutosta ja ala on uuden edessä, kun yritykset etsivät uusia tapoja töiden tekemiseen aiempaa joustavammin. Kotilounaista huolehtimisesta on kuitenkin tullut yksi uusista työntekijöitä kuormittavista asioista ja aihe nostaa tapetille lounaan merkityksen työhyvinvoinnissa.

Keväällä 2020 suuri osa suomalaisista toimistotyöntekijöistä siirtyi hallituksen antaman suosituksen mukaan työskentelemään kotoa käsin. Samalla, kun kodeissa opeteltiin tekemään töitä uudella tavalla ja hallitsemaan uutta arkea, muuttui lounasruokailu kertaheitolla. Lounaan järjestäminen jäi työntekijöiden vastuulle ja henkilöstö- ja lounasravintolat jäivät tyhjän päälle.

Nyt tilanne on jälleen muuttumassa. Mitä pandemia-ajan kokemuksista voisi oppia ja minkälaisiin työntekijöille nousseisiin pulmiin voisivat lounasta tarjoavat yritykset tarttua säilyttääkseen asiakaskuntansa ja kilpailukykynsä? Vastauksia voi lähteä hakemaan kasvatustieteiden maisteri Reetta Kaarnakorven kotitaloustieteiden pro gradu -tutkielmasta, jossa kartoitettiin etätyöntekijöiden lounasruokailua.

Kaarnakorpi tutki gradussaan, millaisia hyötyjä ja haittoja etätyöntekijät ovat kokeneet saaneensa ollessaan itse vastuussa lounasruokailustaan. Kyselytutkimuksena toteutetussa tutkielmassa selvitettiin mitkä tekijät ovat yhteydessä etätyöntekijän lounaiden ravitsemukselliseen laatuun ja millä tekijöillä on vaikutusta ruokailun sosiaaliseen puoleen.

”Tärkeimmät löydökset pro gradussani olivat, että etätyön aikana ruokailu on yksipuolistunut, kasvisten nauttiminen on kotilounaissa selkeästi vähäisempää ja ateriarytmin ylläpitäminen uudessa tilanteessa on ollut haastavaa”, Kaarnakorpi tiivistää.

”Kun on vuosikaudet tottunut syömään kodin ulkopuolella, ruokailun siirtyminen kotiin on ollut iso muutos, joka on vaikuttanut jopa työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.”

Stressaava kotilounas

Pandemia-aika on todennäköisesti tuonut aiempaan näkyväksi sen osaamisen ja vastuun, joka lounasruokailun ammattilaisilla on ravitsevan ja maukkaan lounaan koostamisessa. Kaarnakorven tutkimusvastauksissa näkyi, että ravitsevuuden ja monipuolisuuden tarve ymmärrettiin, mutta sellaisen lounaan tekeminen koettiin jopa stressaavaksi. Etätyöntekijöiltä puuttuu usein tietoa siitä, miten oikeanlainen ravitseva lounas kannattaisi koostaa.

”Pyysin tutkimuksessani suullisten vastausten lisäksi kuvia siitä, miten vastaajat koostivat lounaitaan. Vertasin niitä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin ja lautasmalliin. Vaikka kaikki vastaajat kertoivat tuntevansa lautasmallin, kuvien perusteella kotona syödyistä lounaista vain viidennes oli sen mukaisia. Kasvikset jäivät monesti liian vähäiseksi verrattuna suositukseen, ja lounaalla syötiin vain harvoin leipää”, Kaarnakorpi kertoo.

Vastauksissa kaivattiinkin lounasravintoloiden salaattibuffettia ja kasvislisäkkeiden valinnanvaraa. Vastaajilla oli sekä pyrkimys painottaa kasviksia että ymmärrys niiden tärkeydestä. Kuitenkin kiire ja etätyöpäivien jatkuva kokoustaminen vaikuttivat siihen, että kasviksista ja lounaan monipuolisuudesta tingittiin. On helpompaa ja nopeampaa vain lämmittää jotain kuin suunnitella etukäteen monipuolinen kokonaisuus.

”Oli toki myös muunlaisia vastauksia. Yksi vastaaja kertoi esimerkiksi, että nykyään hän tekee kotona lounaan hyvistä ja terveellisistä raaka-aineita. Vastauksissa kuului stressin lisäksi myös vastuun kantaminen: itse tekemällä tietää tarkkaan mitä syö ja kokee syövänsä terveellisemmin. Vastauksissa näkyi, että ruoan alkuperällä on ihmisille merkitystä.”

Lounas merkittävä työn tauottaja

Yksin syöminen korostui kotilounaiden huonona puolena. Monet vastaajat olivat tottuneet syömään lounaansa yhdessä kollegan tai esimerkiksi asiakkaansa kanssa.

”Ruokailun sosiaalisen puolen merkitys ja myös kaipuu kuului vastauksista. Lounas nautittiin usein nopeasti, ja vastauksista huokuu, että työelämästä oli kotona tullut kiireistä palaverista toiseen siirtymistä”, Kaarnakorpi valottaa.

”Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos ei ole ruokaseuraa, ihmiset eivät rajaa taukojaan. Entinen päivän tärkeä hengähdyshetki on lipunut etätyön aikana pelkäksi energian tankkaukseksi. Moni vastaaja hoiti tunnollisesti työt, oli saatavilla jatkuvasti ja söi sen kaiken lomassa. Eräs vastaaja kertoi, että vaikka söisi lounaan normaalisti pöydän ääressä ilman tietokonetta, ruoan syömiseen yksin kotona menee minuutti.”

Suomalaisilla tuntuukin ainakin tämän tutkielman vastausten perusteella olevan tarve yhdessä syömiseen työpäivän aikana. Ruokailuhetki ja vapaa tuokio työn lomassa on merkityksellistä aikaa, joka vaikuttaa monella tavalla hyvinvointiin ja jaksamiseen. Kaarnakorpi kuvaa, että yhdessä syömisen menettäminen pandemia-aikana tuntuu vastauksissa suorastaan kipuna ja niitä hetkiä ikävöidään.

Vastuu työnantajalla

Kaarnakorvella on pitkä tausta ammattikeittiöistä ja henkilöstöravintoloiden arkea hän on nähnyt hyvin monesta kulmasta. Hän sanookin, että jatkotutkimuksen aiheena olisi kiinnostavaa selvittää lisää lounaan merkitystä työhyvinvoinnissa ja työnantajan vastuuta asiassa.

”Laittaisin tässä tilanteessa ehdottomasti paineita työnantajan suuntaan. Työntekijöiltä on selkeästi pandemia-aikana viety hyvin tärkeä elementti pois työpäivistä, ja työntekijät ovat jääneet yksin selviytymään asian kanssa. Kun etätyö varmasti jatkossakin jää yleiseksi tavaksi tehdä töitä, on työnantajan velvollisuus pohtia ongelmaa helpottavia ratkaisuja”, Kaarnakorpi sanoo painokkaasti.

Kaarnakorpi peräänkuuluttaa ratkaisuja, joilla työntekijöillä on mahdollisuus ravitsevaan lounaaseen myös silloin, kun työtä ei tehdä yrityksen toimitiloissa.

”Olisi tärkeää, että lounaiden suunnittelu olisi taas ammattilaisten käsissä. Etätyön tekemisen jatkuessa ainakin osittain olisi hyvä miettiä kokonaisuutta uudelleen. Olisiko henkilöstöravintoloista vaikkapa mahdollisuus tilata etäpäivien ruoat ateriaedulla, jolloin voisi hakea terveellisiä ruokia mukaan kotilounaiksi?”

Lisäksi Kaarnakorpi listaa yhdeksi työhyvinvoinnin avainkysymykseksi sen, miten saadaan etäällä toisistaan olevat kohtaamaan uudelleen. Etätyöhön kehitetyt kokoustyökalut eivät tähän tarpeeseen vastaa.

”Saavutettavuus, joustava lounaan tarjonta erilaisiin aikoihin ja henkilöstöravintoloiden viihtyvyys ovat tärkeitä asioita. Sosiaalista puolta kannattaa korostaa viestinnässä, ja vaikkapa kehottaa tulemaan ruokailemaan työkavereiden kanssa yhdessä.”

Mahdollisuus omannäköiseen lounaaseen

Kaarnakorpi listaa tärkeäksi myös muun muassa sen, että asiakkaalle annetaan mahdollisuus rakentaa itselleen oma terveellinen ateriakokonaisuus.

”Ihmiset tietävät nykyään kuinka haluavat syödä ja mitä välttelevät. Vastauksista näkee, että yksilölliset tottumukset korostuvat. Siksi olisi hyvä miettiä, miten voisi antaa asiakkaille mahdollisuus rakentaa omannäköistä lounasta. Voisiko olla esimerkiksi erilaisia komponentteja, joista valitsemalla saa oman ruokavalion ja muiden valintojen mukaisen lounaan?”

Kaarnakorpi sanoo, että yleisesti lounasasiakkailla on ymmärrys ravitsemuksellisesti hyvistä valinnoista, vaikka niitä ei aina osata tai ehditä kotilounasta tehtäessä noudattaa. Lisäksi tutkielman vastauksista tulevat läpi kasvispainotteinen ruokailu, ruoan alkuperä, eettisyys, hiilijalanjälki ja muut vastuulliset valinnat ruokailijalle tärkeinä asioina.

”Kuitenkin yksi asia on aina ylitse muiden. Ja se on tietysti ruoan maku.”
 

Juttu on julkaistu Novan numerossa 7/21. Nova-lehti