Ensimmäiset hyönteisruuat voivat olla kaupoissa ja ravintoloissa myynnissä parin vuoden kuluessa. Suomi tähtää kansainvälisen hyönteisbiotalouden eturintamaan.

Lähiravintolan lounaslistalla tänään: kermainen jauhomatokeitto ja friteerattuja heinäsirkkoja kasvispedillä. Muutaman vuoden kuluttua tällaiset ruokalistat voivat olla Suomessakin arkipäivää.

Hyönteisten myynti ja markkinointi ihmisravinnoksi on ollut Suomessa ja muissa EU-maissa kiellettyä, mutta EU:n uudistuneen uuselintarvikeasetuksen myötä hyönteisruoka voi löytää tiensä kauppojen hyllyille ja ravintoloiden ruokalistoille parin vuoden siirtymäajan jälkeen vuonna 2018.

Hyönteisten katsotaan olevan uuselintarvikkeita, koska toistaiseksi yksikään EU-maa ei ole voinut vahvistaa minkään hyönteisen tai hyönteisestä valmistetun elintarvikkeen käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen vuotta 1997. Siksi hyönteisten tulee ennen markkinoille pääsyään käydä läpi turvallisuusarviointi ja saada myynnille ja markkinoinnille Euroopan komission lupa.

Uudistunut uuselintarvikeasetus helpottaa lupakäytäntöä, koska monessa EU:n ulkopuolisessa maassa hyönteisten syönnillä on pitkät perinteet. Kun tietyn hyönteisen turvallisesta elintarvikekäytöstä kolmansissa maissa on jo kokemusta ja näyttöä, sen helpotettu hyväksyttämismenettely uuselintarvikkeeksi on nyt mahdollista myös EU:ssa.

Maailmanlaajuisesti hyönteisiä käyttää säännöllisesti ravinnokseen jopa kaksi miljardia ihmistä. Ne ovat arkipäiväistä ravintoa muun muassa monissa Aasian ja Afrikan maissa. Esimerkiksi Thaimaassa hyönteiset ovat nyt trendikästä katuruokaa.

Innokkaimmat entomofagiasta eli hyönteissyönnistä kiinnostuneet suomalaiset ovat voineet kasvattaa hyönteisiä lounastarpeikseen omilla ötökkäfarmeillaan, sillä tällaiseen käyttöön elintarvikelainsäädäntö ei puutu. Hyönteiskasvattamo ei vaadi paljon tilaa, se voi olla vaikkapa keittiön kaapissa pidettävä muovirasia. Helppoja kasvatettavia ovat muun muassa jauhomadot ja kotisirkat.

Mitä kuluttaja miettii?

Suomalaiskuluttajien suhtautumista hyönteisravintoon ei ole toistaiseksi laajemmin tutkittu. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen syksyllä käynnistynyt, Tekesin rahoittama Hyönteiset ruokaketjussa –tutkimushanke selvittää asiaa talven ja kevään aikana laajassa kyselytutkimuksessa.

”Tarkoituksemme on selvittää, mitä mahdollisuuksia ja esteitä hyönteisravinnon käytölle Suomessa on, millaisista syistä hyönteisruoka suomalaisia kiinnostaa ja olisiko täällä riittävästi halukkuutta ostaa sitä”, kertoo koordinaattori Jaakko Korpela Turun yliopistosta.

Kaksivuotinen tutkimushanke on laajuudessaan ensimmäinen, joka pureutuu uudenlaisen hyönteistalouden kehitykseen Suomessa. Tavoitteena on selvittää, mitä hyönteisten liittäminen suomalaiseen ruokaketjuun sekä ihmisten että eläinten ravintona edellyttää. Hankkeessa on mukana elintarvikevalmistajia, kala- ja siipikarjan tuottajia sekä rehuvalmistaja.

Myös suomalaiset hyönteistalouden pioneeriyritykset Biotus, EntoCube ja Pohjolan Hyönteistalous osallistuvat tutkimukseen. Biotus on erikoistunut maa- ja puutarhataloudessa hyödynnettävien torjuntahyönteisten kasvatukseen ja myyntiin. EntoCube ja Pohjolan Hyönteistalous puolestaan kehittävät parhaillaan teknologiaa, joka mahdollistaa ihmisten ja eläinten ravinnoksi tarkoitettujen hyönteisten laajamittaisen tuotannon.

”Hyönteisalan yritykset tuovat hankkeeseen asiantuntemusta hyönteisten kasvattamisesta, josta tutkijapiireissä ei ole kovin paljon kokemusta”, Korpela sanoo.

Korpelan mukaan ihmisravinnoksi kelpaavia hyönteisiä on kaikkiaan noin pari tuhatta lajia, mutta laajamittaiseen tehotuotantoon niistä sopii kymmenkunta. Käytetympiä ovat kuoriaisten toukat, heinäsirkat ja muut sirkkalajit.

Hyönteisillä hyvä ravintoarvo

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO linjasi jo vuonna 2013, että hyönteisten syöntiä kannattaisi lisätä myös länsimaissa. Se olisi yksi keino parantaa ruokaturvaa ja ravinnon riittävyyttä tulevaisuudessa, kun maailman väkiluku jatkuvasti kasvaa. Nopeasti kasvavat hyönteiset ovat ympäristön kannalta kestävää ravintoa, sillä ne aiheuttavat vain pienen hiilijalanjäljen.

Ravinnoksi hyödynnettävien hyönteisten ravintoarvo on verrattavissa lihaan. Ne ovat etenkin hyviä proteiinin lähteitä. Myös rasvahappokoostumus on hyvä. Etenkin kehitysmaissa hyönteiset ovat tärkeitä hivenaineiden, kuten raudan ja kalsiumin, lähteitä.

”Kiinnostus hyönteisruokaa kohtaan on lisääntynyt tuntuvasti viiden viime vuoden aikana. Pelkästään viime vuonna hyönteisravintoa koskevia tieteellisiä tutkimuksia ilmestyi enemmän kuin kaikkina aikaisempina vuosina yhteensä”, Korpela kertoo.

Rohkealle ravintolalle mahdollisuus

Vaikka hyönteisten markkinointi ja myynti ihmisravinnoksi on EU:ssa toistaiseksi kiellettyä, hyönteisruokaa on jo joitakin vuosia löytynyt kauppojen hyllyiltä Belgiassa, Hollannissa ja Britanniassa. Syynä on se, että näissä maissa EU:n aikaisempaa uuselintarvikeasetusta on tulkittu eri tavoin kuin muissa maissa. Siksi kuluttajien valittavana on ollut esimerkiksi hyönteisiä sisältäviä einesruokia. Etenkin Hollannissa maistuvat lisäksi kokonaiset, kuivattuina myytävät hyönteiset.

Ainakin Belgiassa hyönteisiä löytyy myös joidenkin ravintoloiden ruokalistoilta. Jaakko Korpelan mukaan sellaisella voisi olla potentiaalia Suomessakin, kunhan hyönteisten myynti ihmisravinnoksi lähivuosina mahdollistuu. Hyönteismyynnin vapauduttua se toisi ensimmäisille rohkeille ravintoloille mahdollisuuden erottautumiseen.

”Hyönteiset ovat hyvin monipuolisia käyttöominaisuuksiltaan. Ne sopivat muun muassa keittoihin, risottoihin ja kastikkeisiin, paistettavaksi ja friteerattavaksi sekä jauheena proteiinipitoiseksi lisäksi esimerkiksi mureke- ja leipätaikinaan”, Korpela listaa.

Korpela uskoo, että Suomessa alkaa ensimmäisenä yleistyä hyönteisten hyödyntäminen rehukäytössä ennen laajamittaisempaa läpilyöntiä ihmisravintona. Hyönteisrehu kiinnostaa etenkin kalan ja siipikarjan kasvattajia.

”Pyrimme käynnissä olevassa tutkimushankkeessa luomaan hyvät yhteydet alan kansainvälisiin tutkijoihin. Suomi haluaa olla mukana kansainvälisen hyönteisbiotalouden eturintamassa”, Korpela toteaa.

Artikkeli on julkaistu Novan numerossa 3/16